14. tammi, 2022

Kuuluuko henkilöstön palkkakeskustelu tuleville päättäjille?

Aluevaalikeskustelu on herättänyt paljon keskustelua henkilöstön asemasta ja palkkauksesta. Moni päättäjä kokee, että palkka asiat eivät ole tulevien aluevalutuustojen päätettävissä olevia asioita. Tätä minun on vaikea ymmärtää.

Aluevaltuustojen tehtävänä on turvata kaikki lakisääteiset sosiaali, - terveys- ja pelastustoimen palvelut. Varsinais-Suomen alueella on riittävää osaamista palveluiden tuottamiseen kun se tehdään yhteistyössä eri sektoreiden kanssa sekä järkeistämällä palvelut ja saattamalla hoitopolut kuntoon. Ilman osaavaa henkilöstöä tätä ei pystytä tekemään.

Moni päättäjä on myöntänyt, että hoitoalan palkkaus on jäänyt jälkeen yleisestä palkkakehityksestä ja että se ei vastaa työnvaativutta. Ongelmaksi koetaan usein kuitenkin se, että alan henkilöstön määrä on niin iso ja tämän takia palkkoja ei voida korottaa.

Henkilöstöpula on todellinen koko valtakunnan tasolla ja tämä on asia, joka myös Varsinais-Suomen hyvinvointialueen päättäjien on syytä ottaa vakavasti. Ongelmaa ei saada ratkaistuksi sillä, että todetaan, että henkilöstö olisi ansainnut paremmat palkat, mutta valitettavasti se ei ole taloudellisesti mahdollista.

Henkilöstön tekemän työn arvostus tulee näkyä myös palkassa. Meidän tulee nostaa palkkoja työn vaatimuksen tasolle ja tällä saadaan myös alalta pois lähteneitä takaisin alalle. Riittävällä henkilöstömäärällä pystymme turvaamaan tarvittavat palvelut. Palkkojen korotuksella on näin ollen myös vaikutusta henkilöstön työssäjaksamiseen kun töitä saadaan tekemään riittävä henkilöstömäärä.

Mikäli emme huolehdi riittävästä ja ammattitaitoisesta henkilöstöstä niin tällöin meillä ei ole alan tekijöitä emmekä pysty tuottamaan palveluita. Tämän takia jokaisen ehdolla olevan päättäjän tulisi tiedostaa kokonaisuus ja nähdä henkilöstö kysymys tärkeimpänä asiana kun lähdemme uudistusta tekemään. Vain siten voimme turvata laadukkaat lakisääteiset palvelut. On hyvä muistaa, että palkkaus on vain yksi osa kokonaisuutta, joka tulee saattaa kuntoon henkilöstö asioita pohdittaessa.

Moni päättäjä on myös todennut, että palkkaneuvottelut eivät ole tulevien päättäjien käsissä myöskään siksi, että nämä asiat ratkaistaan työehtosopimusneuvotteluissa. Alueemme eri kunnat ovat paikallisesti sopineet työehtosopimuksia paremmista palkoista ja muista työehdoista. Miksi tämä paikallinen sopiminen ei olisi mahdollista Varsinais-Suomen hyvinvointialueella?

Mistä tämä sitten kustannetaan?

Kun henkilöstöä on riittävästi niin työnantajat säästävät hälytys- ja ylityökorvauksissa. Työntekijät jaksavat myös työssään paremmin ja tällä on vaikutusta sairauslomien määrään alentavasti. Nämä kustannukset syövät ison osan työnantajien nykyisistä palkkakustannuksista. Lisäksi työstä tulee inhimillisempää kun resurssit ovat kunnossa ja lisäksi asiakkaat saavat palvelut oikea-aikaisesti kun on riittävästi tekijöitä.

Hoitopolkujen toimivuus tuo huomattavia taloudellisia säästöjä. Nyt asiakkaat odottavat hoitoja väärissä paikoissa ja vievät potilaspaikkoja muilta. Lisäksi joudumme maksamaan siirtoviivemaksuja monin pakoin kohtuuttomia summia juuri sen takia, että hoitopolut eivät ole kunnossa. Tämä on asia, jossa asiakas on se joka kärsii, koska ei saa riittävää ja oikea-aikaista hoitoa. Mielestäni Varsinais-Suomen hyvinvointialueella ei ole taloudellisesti mahdollista maksaa tämänkaltaisista ylimääräisistä maksuista. Hyvinvoinva kuntalainen tulee olla palveluiden tavoite ja lisäksi se on myös kustannustehokkainta hyvinvointialueelle.

Mikäli päättäjät näkevät, että palkkoja ei voida nostaa niin tämä tarkoittaa palveluiden karsimista. Itseäni ainakin kiinnostaa se, mitä palveluita kyseiset päättäjät ovat valmiita karsimaan? Kenen tai minkä paikkakunnan toimintoja kenties lakkautetaan? Itse en näe tätä mahdollisuutena, sillä päättäjien tehtävänä on turvata riittävät ja oikea-aikaiset palvelut.

Meillä on mahdollisuus tehdä onnistuntu hyvinvointialueuudistus myös Varsinais-Suomessa. Tähän tarvitaan laajaa osaamista ja kokonaisuuksien ymmärrystä. Palkkakeskustelua käytäessä asian on nähtävä mahdollisuutena kehittää palveluita ja samalla turvata henkilöstön riittävyys.