VirveAho


Opiskelijoiden perustoimeentulo on turvattava muutenkuin lainaa ottamalla


Liikuntavaali ehdokas

Näin vaalien aikaan ehdokkaille tulee monen moista vaalikone kyselyä sekä mahdollisuutta profiloitua tiettyjen asioiden eteenpäin saattajina.

Itselleni liikunta on aina ollut iso osa elämään. Omalla kohdalla lähinnä hyötyöliikunnan osalta ja lasten kohdalla sekä harrastus että kilpaurheilutoiminnan merkeissä.

Suomessa liikuntatoimintaa käytetään vuosittain miljoonia euroja, mutta näin seuratason ihmisenä on pakko myös pysähtyä miettimään mihin nämä miljoonat menevät.

Huippu urheilu syö oman osansa tästä summasta, mutta kohdentuvatko nämä rahat muuten tasapuolisesti eri puolille Suomea ja eri lajien ja toimijoiden kesken?

Uskallan väittää että suurin osa Suomessa toimivista urheiluseuroista toimii täysin vapaaehtoisien toimijoiden pohjalta. Näissä pitkän linjan urheilu ihmiset sekä lasten vanhemmat tekevät työtä sen eteen että eri ikäisilla olisi mahdollisuus harrastaa. 

Näkemykseni perustuu täysin siihen, että olen itse ollut mukana seuratoiminnassa eri lajien; pesäpallo, yleisurheilu, jääkiekko ja uintiharrastukse. Olen kiertänyt paljon myös ympäri Suomea kilpailu- ja pelimatkojen merkeissä sekä vanhempana että joukkueen toiminnassa mukana olevana. Näillä matkoilla minulla on ollut ilo tutustua ihmisiin jotka toimivat samojen harrastusten parissa. 

Näkemyksemme on täysin samansuuntaisia. Liikkumisen iloa viedään eteenpäin suurimmaksi osaksi talkoo hengessä. Suomella ei olisi huippu urheiljoita ilman sitä seuratasolla tapahtuvaa työtä, jota tehdään suurimmaksi osaksi ilman valtiolta tulevaa taloudellista tukea.

Vain harva näistä harrastajista saa urheilusta itselleen ammattia, mutta suurimmalle osalle jää elinikäinen ilo liikkumiseen. Tämän takia seuratason työtä tulisi tukea nykyistä enemmän ja ennen kaikkea tasapuolisemmin. 

Sen lisäksi että seuroilla on pulaa vapaaehtoisista tekijöistä niin ison loven harrastajamääriin tuo liikuntapaikoista aiheutuneet kustannukset. Nämä kustannukset tulevat suoraan harrastajien maksettavaksi. Kustannukset ovat paikoin niin isoja että ne vaikuttavat harrastustoiminnan loppumiseen. 

Toinen iso syy harrastustoiminnan loppumiselle on se, että seuroista ei löydy tarpeeksi tekijöitä jotta eri tasoisille harrastelijoille voidaan antaa mahdollisuus harrastamiselle. Varsinkin pienemmissä seuroissa ei ole taloudellisesti ja resurssien myötä mahdollista ylläpitää useampaa joukkuetta. Lisäksi harrastajia ei ole riittävästi jotta olisi mahdollista viedä eteenpäin montaa samanikäisten joukkuetta. Isommissa  seuroissa ei ole taas kiinnostusta viedä eteenpäin kun kilpatason toimintaa. 

Seurojen välinen yhteistyö on paikoin lähes täysin unohtunut ja jokaisella on melko kapea alainen näkemys vain omaan tekemiseen. 


Urheilutoiminnassa on syytä muistaa myös, että lapset ja nuoret kehittyvät niin eri aikaan että 10 vuotiaasta ei voida vielä sanoa mikä hänen mahdollisuudet on kehittyä huippu-urheilijaksi. Tämä takia jokaiselle pitäisi antaa tasapuoliset mahdollisuudet kehittää omia taitojaan. Toiset eivät edes halua muuta kuin harrastaa ja siihen heille pitäisi antaa myös täysi mahdollisuus.

Erityisryhmien harrastustoimintaan on pikku hiljaa ryhdytty panostamaan, mutta tämä on mahdollista vieläkin liian rajoitetussa määrin ja liian harvalla paikkakunnalla.

Mikäli haluamme kehittää meidän liikunta harrastustoimintaa, meidän tulee kyetä tasapuolisesti tukemaan eri seuratoimintoja valtakunnan tasolla. Meidän tulee huomioida eri tasoiset harrastajat ja antaa liikkumisen mahdollisuus kaikille. Lisäksi tulee kyetä vaikuttamaan harrastuskustannusten laskuun. Ilman näitä toimia emme voi olettaa, että saamme liikunnasta tulevia vaikutuksia ja innostusta nostettua nykyisestä.

Kyse on pienistä valinnoista mutta niiden vaikutukset ovat suuret. Liikkumisen ilo luodaan jo lapsuudessa ja tämän takia näihin asioihin tulee kiinnittää huomiota.

Tarvitaan päättäjiä jotka kykenevät näkemään asioiden kokonaisvaikutuksia ilman eri sidonnaisuuksia. 

 


Suomalainen ruuantuotanto ja lähiruoka on turvattava

30.3.19 Maaseudun tulevaisuus 

Helsingin seudun kunnat ja kaupungit vaativat: Tulevan hallituksen on jatkettava metropolipolitiikkaa

Helsingin seudun kunnat ja kaupungit ovat sitä mieltä, että tulevan hallituksen on jatkettava metropolipolitiikkaa. Vapaavuoren mukaan metropolipolitiikka tukee koko maan kilpailukykyä.

Minun on vaikea tätä väitettä ymmärtää. Miten metropolipolitiikka tukee suomalaista maataloustuotantoa?  Metropolipolitiikka tarkottaisi käytännössä sitä, että suomalaisia seutukaupunkeja ei tunnusteta ja maaseudun unohtamista kehitettäessä Suomen elinkeinoelämää. 

12.07.2018 maaseudun tulevaisuus uutisoi  että vuonna 2000 Suomessa oli 78 000 maatilaa. 2017  niistä oli jäljellä enää 50 500. Tilojen määrä vähenee noin kolme prosenttia vuodessa, kotieläintilojen tätäkin rivakammin."

Mielestäni asia pitää ottaa vakavasti ja on  ryhdyttävä toimiin joilla tämä lasku saadaan loppumaan.

Toki on hyvä huomioida, että samaan aikaan tilakoot ovat suurentuneet ja maatilojen väheneminen ei suoraan näy viljeltävän maan määrässä vaikka sekin on pienentynyt. Tästä huolimatta asia pitää nähdä hälyyttävänä merkkinä maatalouden tilanteesta. Jatkuvat vaatimukset maataloustukien pienentämisestä sekä lomistuspalveluiden lopettamisesta ja  tuottajahintojen lasku ovat asioita joilla ajamme maatalouden sellaiseen ahdinkoon, että liian moni viljelijä joutuu luopumaan omista tilanpidosta. 

Suurin syy maatalousyrittäjien määrän pienentymiseen on ollut se, että maataloudesta on tehty kannattamatonta. Vaikka intohimoa olisi ollut tehdä tätä työtä niin realiteetit eivät ole tätä mahdollistaneet. Yrittämisen ja työnteon on myös tuotettava, jotta toimeentulo on turvattu. Tuottajahinnat ovat tippuneet niin alas, että ilman maataloustukia yrittäjyys maatalouden puolella ei ole mahdollista.

Suomi tarvisee yritystoiminnassa sekä pieniä että suuryrityksiä. Tämä sama tulee mahdollistaa myös maatalouden puolella.  Ei voi olla tarkoituksenmukaista tehdä maataloudesta niin kannattamatonta, että ainoa keino selviytyä maatalousyrittäjyydstä on sivutyön tekeminen toisaalla. Monella alueilla ei ole lähellä edes kasvukeskuksia, joissa voitaisiin käydä hakemassa sivutöillä tukea maatalouselinkeinoon.

On myös huolestuttavaa yrittäjän jaksamisen kannalta, että työtä tehdään sekä maatilalla että vieraan palveluksessa. Kokemuksesta voin sanoa, että aikaisin keväästä pitkälle syksyyn ei ole perheessä paljoa yhteistä aikaa. 

Suomi ei voi lähteä sille linjalle, että tuetaan vain metropolipolitiikkaa. Tarvitaan myös aitoja tekoja suomalaisen maatalousyrittäjyyden tukemiseen ja suomalaisten innovaatioiden mahdollistamiseen.                                                                                                   

Suomalainen ruuantuotanto on turvattava tulevaisuudessa nykyistä paremmin. On myös mahdollistettava lähiruuan käyttäminen julkisissa palveluissa nykyistä paremmin.  Tuoreus ja ruuan puhtaus on otettava nykyistä tärkeimmiksi tekijöiksi hinnan tilalle kun kilpailutuksia tehdään. 

Päätöksentekoon tarvitaan laajaa näkemystä, ymmärtämistä ja ennen kaikkea osaamista kun teemme päätöksiä maatalouden osalta.

 

 

                                     

                                      

Elinvoimaisuus on muutakin kun hyvä työllisyys tilanne

Varsinais-Suomen elinvoimaisuuden yhtenä merkittävänä tekijänä on työttömyysasteen alentuminen. Työttömyystilastot ovat maakuntamme kannalta varsin positiivista luettavaa.

Vakka-Suomessa olemme maakunnan kärkikastissa alhaisen työttömyysaseen valossa. Pitkäaikaistyöttömyyttä olemme saaneet vähennettyä myös merkittävästi. Hyvä työllisyystilanne luo elinvoimaisuutta, mutta samalla se tuo uusia haasteita maakunnan kehittämiseen.

Paineita tulee liikenteeseen, asumiseen, terveyspalveluihin, koulutus ja päivähoito asioihin. Myös näihin tekijöihin on kyettävä vastaamaan, jotta elinvoimaisuus olisi taattu myös tulevaisuudessa. Nopea työttömyyden lasku on tuonut ongelmia myös monille yrityksille. Ammattitaitoisia työntekijöitä on ollut vaikea saada.

8-tie on maakunnan merkittävämpi hakkeita, joka pitää saada päätökseen mahdollisimman nopealla aikataululla. Tämä ei kuitenkaan yksin riitä vastaamaan likenneyhteyksien parantamiseen. Paljon on puhuttu tunnin juna hankkeesta. Tämä parantaisi Turun ja Helsingin välistä työssäkäyntiä. Näiden lisäksi pitää panostaa myös   Uudenkaupunki-Turku rataliikenteen kehittämiseen, Laitila- Uusikaupunki tieosuuden parantamiseen sekä saariston liikenneyhteyksien parantamiseen. 

Kunnat eivät pysty yksin vastaamaan näihin haasteisiin vaan tarvitsemme yhteistyötä kuntien välillä mutta myös valtion apua elinvoimaisuuden toteuttamisessa. 

Näihin haasteisiin tulee kyetä vastaamaan nykyistä huomattavasti nopeammalla aikataululla.  

 


Opiskelijat eivät ole yhdenvertaisessa asemassa muihin kansalaisiin nähden

Nuorten elämään tutustuneena olen ihmetellyt enemmän kun kerran sitä, että mihin perustuu se seikka, että opiskelijan on otettava opintolainaa tullakseen taloudellisesti toimeen opintojen ajan. 

 

Nuorella on mahdollisuus opintorahaan, mikäli vanhempien tulot tämän mahdollistavat.

Alle 17- vuotiaalla on mahdollisuus saada opintorahaa mikäli vanhempien tulot eivät ylitä tiettyjä tulorajoja. 

18- vuotta täyttäneellä on mahdollisuus saada opintotukea mikäli asuu omillaa, tällöin  vanhempien tulot eivät enää vaikuta tuen saantiin. 

 

Tämän lisäksi opiskelijoilla on mahdollisuus saada opintolainan valtiontakauksen ja asumistuen. 

 

Opintoraha on max. 250€ kuukaudessa. Tämän lisäksi opiskelijalla on mahdollisuus saada asumistukea. Asumistuki ei kuitenkaan riitä kattamaan vuokraa. Näin ollen opiskelijan pitää maksaa tästä opintorahasta myös osa vuokrakustannuksista. 

 

Mihin riittää jäljelle jäävä raha? Opiskelijan kun pitäisi maksaa ainakin sähkö ja vesimaksut ja ruokakustannukset.

 

Opiskelija ei ole oikeutettu toimeentuloturvaan, koska se on viimesijainen tuen muoto. Ennen tätä yhteiskunta edellyttää, että opiskelija on nostanut opintolainan. 

Miten on perusteltavissa, että opiskelijan pitää ottaa lainaa turvatakseen elämisen, kun kaikilla muilla kansalaisilla on oikeus perustoimeentuloon? 

 

Mielestäni tämä on kohtuuton vaatimus. Yhteiskunnan tulee turvata nuorten kouluttautumis mahdollisuus ja siten mahdollistaa tasavertainen osallistuminen yhteiskunnan kehittämiseen. 

 

Kaikilla nuorilla ei ole mahdollisuutta asua kotona opiskelun aikana, eikä kaikilla ei ole mahdollisuutta siihen, että vanhemmat kustantavat heidän koulutuksen ajalta tulevat kulut. 

 

Kaikilla nuorilla ei myöskään ole mahdollisuus käydä töissä opintojen ohella. Joillakin opiskelu vaatii enemmän kun toisilla ja tämä meidän tulee huomioida ja hyväksyä. 

Näistä  huolimatta, kaikilla pitäisi olla mahdollisuus tasavertaiseen koulutukseen. Se ei toteudu luomalla mahdollisuus lainan ottamisella

 

Syrjäytymisen ehkäiseminen on asia joka on herättänyt  paljon keskustelua ja sen eteen ollaan tehty paljon töitä. 

 

Nuorten tasavertaisen kouluttautumisen mahdollisuuden perään ovat kysyneet myös alan asiantuntijat. 

 

"Onko Suomessa nuorilla aidosti yhdenvertaiset mahdollisuudet kouluttautua haluamaansa ammattiin?, kysytään lapsi- ja nuorisoalan toimijoiden ja Yhteisvastuukeräyksen yhteisessä kannanotossa." Kannanotto luovutettiin eduskuntaryhmille torstaina 7.2.2019.

 

https://www.yhteisvastuu.fi/ajankohtaista/#post-6283

 

Näen, että opiskelijoiden tasavertainen kohtelu muiden kansalaisten kanssa on asia, jota meidän tulee toteuttaa. 

Syrjäytymiseen on monia syitä, aika usein rahalla on iso merkitys sen syntymiseen.

Syrjäytymistä ei ehkäistä kauniilla ajatuksilla ja sanoilla; tarvitaan todellisia tekoja. Muutetaan sanat teoiksi ja luodaan tasavertainen yhteiskunta myös opiskelijoille.