VirveAho

Onko sote edelleen peikko jota pitää pelätä?

Sote muutos nähdään edelleen peikkona, vaikka todellisuudessa meidän pitäisi nähdä se mahdollisuutena tuottaa palveluita jatkossakin mahdollisimman monipuolisesti.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden muutosta tarvitaan, koska kuntien taloudet eivät tule kestämään nykyisenlaista menojen kehitystä. Ikäihmisten määrä tulee lisääntymään, sairaudet ovat lisääntyneet ja hoidot kallistuneet. Palveluntarve tulee lisääntymään joka sektorilla. Tästä emme tule selviytymään ilman toimintatapojen muutoksia.

Ihmisen tulee päästä hoitoon nykyistä nopeammin ja oikeassa paikassa. Painopistettä tulee lisäksi kyetä viemään ennaltaehkäisevään toimintaan. Nämä seikat eivät valitettavasti meillä tällä hetkellä toteudu. Kriisin keskellä elävä ihminen pääsee hoitoon kuukausien jonotuksella, vaikka ensiarvoisen tärkeää olisi saada ensikontakti alle viikossa. Ikäihmisiä hoidetaan liian pitkään kotona ja myös palveluasumisasumisessa on huomattavia rikkeitä. Ongelmia on sekä julkisessa että yksityisissä palveluissa.

Näistä olen itse kirjoittanut jo vuosia ja vasta nyt on asioihin alettu puuttua. Vieläkään ei kuitenkaan riittävällä vakavuudella, saati kiireellä. Rikkeitä on lähdetty selvittämään ja valvontaa lisäämään. Epäkohdat ovat kuitenkin niin räikeitä, että nykyiset toimet eivät riitä.

Perusterveydenhuolto on monin paikoin toimimatonta ja ihmisten oikea aikainen hoitoon pääsy ei toteudu. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin toimintaa on kehitelty vuosien saatossa. Paljon on saatu hyvää aikaiseksi, mutta rasitteena ovat kuitenkin suuret rakennusinvestoinnit, jotka tulevat rasittamaan taloutta vielä vuosia. Nämä ovat kuitenkin välttämättömiä, toiminnan turvaamisen kannalta.

Päivystysasetuksen muutos aiheutti muutoksia aluesairaala toimintaamme. Yksi sairaala hanke ei ollut kuitenkaan kaikilta osin onnistunut. Kehityksen keskiössä piti olla potilas ja hänen tarpeensa. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että potilaat joutuvat kulkemaan pitkiäkin matkoja saadakseen hoitoa.

Kun ikäihminen joutuu lähtemään Kalannin perukoilta operoitavaksi Saloon, pitäisi Kelataksilla lähteä kotoa jo puoli viiden aikaan aamulla. Tai kun dialyysipotilas joutuu matkustamaan, joka toinen päivä 100 km yhteen suuntaan päästäkseen hoitoon, niin tämäkään ei tue potilaan hyvinvointia. Potilaslähtöisyys ja inhimillisyys on unohdettu tämän kehityksen keskellä. Lisäksi leikkausjonot ovat pidentyneet ja Tyksin päivystyksen jonotusajat ovat muuttunut paikoin kohtuuttoman pitkiksi ja epäinhimillisiksi.

Pelkästään nämä epäkohdat kertovat sen, että tarvitsemme muutosta jo nykyistenkin palveluiden turvaamiseen. Päivystysasetus tulee ottaa uudelleen tarkasteltavaksi ja pohtia vakavasti aluesairaaloiden toimintaa uudelleen. Sairaanhoitopiiri ei pysty nykyisellään tuottamaan riittävän hyvää hoitoa koko maakunnan alueella.

Sote muutos tulee nähdä siten, että sen myötä laitamme palveluverkkomme kuntoon ja turvaamme palveluiden saannin tulevaisuudessa. 

Erityisesti ikäihmisille tulee turvata hyvä hoito. Tämä onnistuu vain kirjaamalla hoitajamitoitus 0,7 lakiin ja sen rikkominen tulee myös sanktioida. Sen olemme heille velkaa.

Muutos on siis mahdollisuus, kun se toteutetaan oikealla tavalla.


Päivähoidon merkitys lapsiperheiden arjessa on kasvanut työelämän kehittyessä. Päivähoito tarjoaa parhaimmillaan lapselle tutun turvallisen hoitopaikan, jossa tuetaan lapsen kasvua ja kehitystä ja ollaan myös koko perheen tukena elämän eri haasteissa.

Yksityinen päiväkoti Hattumaakarit Liedossa on oiva esimerkki päiväkodista, jossa hoitoa toteutetaan yhdessä lasten ja perheiden kanssa ja lapsille annetaan turvallinen kasvuympäristö.

Toiminnan lähtökohtana on antaa lapselle oivalluksia ja elämyksiä hoitopäivän aikana. Lapselle halutaan antaa aitoja aistien tuntemuksia, leikin ja laulujen tuomaa iloa ja kokemuksia ja niiden myötä mahdollisuus turvalliseen hoitoon, kasvuun ja kehitykseen. Nämä pitäisi olla jokaisen lapsen oikeuksia hoitopäivän aikana,

Sähköinen lapsen kasvunkansio ja tiedostus sekä pedagoginen dokumentointi ovat tuoneet uusia ulottuvuuksia kodin ja päivähoidon toimintaan.

Päiväkodin tilat mahdollistavat pienryhmä toiminnan ja hyvät luonnonlähiset ulkoilumahdollisuudet antavat mielikuvitukselle mahdollisuuden tehdä hoitopäivästä astetta odotetumman.

Päiväkodissa on pysyvä, motivoitunut ja ammattitaitoinen henkilöstö jonka myötä lapsille on pystytty luomaan turvallinen päivähoito. Pysyvä ja ammattitaitoinen henkilöstö ei ole tänä päivänä itsestään selvää. Tämä kuitenkin osoittaa, että Hattumaakarissa arvostetaan henkilöstöä ja että henkilöstöllä ja yrittäjillä on yhteiset arvot ja tavoite minkä hyväksi he työtä tekevät.

Yrittäjät ovat todenneet Liedon kunnaksi, jossa on hyvä toimia yrittäjänä. Yhteistyötä on tehty myös pitkäaikaistyöttömien työllistämisen myötä. Työllistetylle on pystytty tarjoamaan hänen osaamistaan vastaavaa työtä.Oma keittiö ja päiväkotiapulainen koetaan hyväksi asiaksi ja jokainen työntekijä saa keskittyä juuri siihen työhön mihin on saanut koulutuksen.

Pienyrittäjät joutuvat usein tekemään enemmän töitä kun mitä isompien ketjujen johtajat tekevät. Toisaalta pienyrittäjien yhtenä valttina on se, että he saavat tehdä työtä omien arvojen ja lain mukaisesti. Juuri nämä tekijät vaikuttavat tänä päivänä siihen, että yhä useampi ryhtyy yrittäjäksi.

Henkilöstö arvostaa omistajia juuri näiden arvojen takia. Henkilöstöä kuunnellaan, koulututetaan ja ongelmia ratkotaan yhdessä. Isona rikkautetana koetaan myös se, että omistajat itse ovat mukana päiväkodin arjessa. Huumori kukkii päiväkodin arjessa ja henkilöstö viettää myös aikaa tyhyn merkeissä työajan ulkopuolella.

"Kyl tää meiän työyhteisö on iha parasta" kiteyttää lyhykäisyydessään sen mitä päiväkodin toiminta pitää sisällään.

Itse aloitin hoitajaurani päivähoidon saralla. Hattumaakareissa tuli tunne että täällä viihtyisin. Myös yksityinen päiväkoti voi olla loistava vaihtoehto. Suosittelen lämpimästi!

VANHEMPIEN ANTAMAA PALAUTETTA 02/19 -”lapsemme tulee päiväkotiin mielellään ja tykkää talon aikuisista. Aamuisin on lämmin vastaanotto, lapsien tervehtiminen omalla nimellä tuo tuon yksilöllisestä vastaanottamisesta” (aamuisin lapsia otetaan salissa vastaan ja näin ollen tutustutaan muidenkin ryhmien lapsiin ja vanhempiin).

-”olemme olleet erittäin tyytyväisiä koko kokonaisuuteen. Kodinomaiset, viihtyisät tilat, upea turvallinen leikkipiha ja metsäretkitoiminta. Henkilökunta on ystävällistä ja ottaa lapsen vastaan lämpimästi. Olen suositellut teitä monille

Yksityinen hoitoalan toimija voi toimia myös vastuullisesti

Esille on viime päivinä nousseet yksityiset hoitoalan palveluntuottajat, joiden toiminta ei ole olleet sopimusten ja  Avin lupien mukaista toimintaa. Viimeksi tänään saimme kuulla uudesta toiminnan keskeyttämisestä. Tällä kertaa kyseessä on Attendon yksikkö Alavuudella

On hyvä, että asiat ovat nousseet esille. Olenkin monessa yhtyedessä tuonut esille, sen hienon työn mitä Suomen lähi- ja perushoitajaliitto Super tämän asian eteen teki. Tästä pitää meidän kaikkien olla kiitollisia.

 

Olen myös useaan otteeseen tuonut esille sen seikan, että tällaisella toiminnalla nämä pörssiyhtiöt ovat syöneet aidon yrittäjyyden Suomesta. 

Pienyrittäjillä ei ole ollut mitenkään mahdollista tuottaa palveluita sellaiseen hintaan kun mitä pörssiyhtiöt ovat tehneet kiertämällä veroja ja polkemalla hinnat väärällä toiminnallaan. 

Hoito, jota tuotetaan alle kaikkien minimi kriteerien ja täysin epäeettisesti,  ei voi olla meidän hyvinvointivaltion mukaista palvelua. Tämä ei ole sitä hoitoa mitä turvallisessa Suomessa voidaan tuottaa.

Tähän pitää puuttua; pelkkä lupaus toiminnan muutoksesta ei voi olla se mihin tämä johtaa. Nyt pitää löytyä vastuunkantajia yritysten sisältä

 

Mitä jos kuitenkin kerron, että näitä vastuullisia palveluntuottajia on myös olemassa? 

 

Mitä jos kerron, että meillä on olemassa työnantaja, jonka työntekijät kokevat parhaaksi mahdolliseksi; 

 

- kaiken keskiössä on asukas; heille luodaan mahdollisimman joustava arki. Päivät elävät tilanteiden mukaan. Mikäli asukas ei jaksa aamulla nousta ylös niin hän saa nukkua pidempään. Ruokaa ei tarvitse syödä kellon mukaan vaan sen mukaan kun päivä lähtee käyntiin.Illalla ei tarvise mennä nukkumaan jollei väsytä vaan voi vaikka katsella tv:tä jos siltä tuntuu. 

Asukkaille järjestetään erilaisia arjen askareita; lauletaan, käydään konserteissa ja ulkoilemassa. Istutaan iltaa ja ollaan yhdessä vaikka lettuja paistellen. Myös omaiset ovat aina tervetulleita taloon. 

 

 -  Eri hoitajilta tulleiden  kertomusten  mukaan työntekijöillä on hyvä olla. Työssä saa käyttää omaa luovuuttaan, saa vaikuttaa työpäivän sisältöön ja päätöksiä tuetaan. Työilmapiiri on rento ja toisia kunnioittava.

 

- Esimiehet ovat helposti lähestyttäviä, kuuntelevat hoitajia ja huomioivat hyvin työvuorotoiveita. Asioista keskustellaan avoimesti ja mietitään työviikon onnistumisia ja tähtihetkiä.

Hoitaja saa tehdä työtään omana itsenään.

 

Itse aloin kiinnittämään enemmissä määrin huomiota tähän palveluntuottajan toimintaan siinä vaiheessa kun julkisuuteen tuli tieto heidän panostuksensa  henkilöstön kouluttamiseen. 

Työnantaja halusi panostaa työturvallisuuteen ja sen myötä myös asukaslähtöiseen työskentelyyn ja koulutti kaikki hoitajat ergonomiakortin haltijoiksi. Tämä on iso rahallinen panostus työssäjaksamiseen ja työturvallisuuteen. Se osoittaa sen, että työnantaja aidosti haluaa työntekijöiden jaksavan omassa työssään. Se osoittaa myös sen, että asukkaista välitetään aidosti ja halutaan heidän parastaan.

 

Tällaista toimintaa ei saada sillä hinnalla,  mihin pörssiyhtiöt ovat hoitoalan hinnat polkeneet. Hinta ei kuitenkaan ole niin paljon suurempi, etteikö sitä kyettäisi maksamaan.

Kyse on arvovalinnoista, joita meidän päättäjien pitää tehdä.

 

Se kun työntekijä sanoo, että on ylpeä omasta työpaikastaan, asukkaat ovat ihania samoin työkaverit ja esimiehet täyttä kultaa. 

Nämä sanat tulevat suoraan sydämestä ja kertoo työnantajan toiminnasta todella paljon.

 

 

Ai niin, mikä tämä palveluntuottaja on? 
Paikka löytyy Laitilasta; Laitilan Terveyskoti, jota voin suositella aidosti koko sydämestäni niin ikäihmisille kuin myös työntekijöille. Täällä haluaisin itse viettää oman vanhuuden.

 

Teette hienoa työtä, olkaa siitä myös itse ylpeitä!

 

 

Sairaaloiden tekemät toimimuutokset ovat suurimmaksi osaksi perusteettomia

Sairaanhoitopiirien tekemät toimimuutokset ovat asoita, joita minun on vaikea ymmärtää. Ei siksi, että olen itse lähihoitaja vaan siksi, että toimimuutoksille tai lähihoitajan toimien jäädyttämiselle ei ole läheskään aina perusteita.

 

Miksi näitä toimimuutoksia sitten tehdään?

Toimimuutosten myötä henkilöstö rakenne muuttuu koulutetumpaan suuntaan. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että osaaminen lisääntyisi. On tehtäviä, missä tarvitaan sairaanhoitajien ammattitaitoa ja missä lähihoitajan tai perushoitajan osaaminen ei riitä. Yliopistollisissa sairaaloissa on kuitenkin paljon myös sitä työtä missä lähi- ja perushoitajat ovat se oikea henkilöstö ryhmä tekemään juuri sitä työtä.

 

Minulla oli ilo olla kuulemassa eduskunnan puhemiehen Paula Risikon puhetta syksyllä. Puheessaan Risikko toi esille  kuinka hyvän ja laadukkaan koulutuksen lähi-ja perushoitajat saavat. Heillä on oma osaaminen ja juuri sen takia heitä tarvitaan myös erikoissairaanhoidossa.

Se on sellaista osaamista, mikä ei ole painopisteenä sairaanhoitaja koulutuksessa.

 

Itse tein aikoinaan valtuustoaloitteen Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin valtuustossa siitä, että näitä toimimuutoksia ei enää tehtäisi. Toimimuutoksista aiheutuneet kustannusten nousut ovat vuositasolla yli miljoona euroa.

Samaan aikaan mietimme, mistä haemme kustannussäästöjä. Tekemäni aloitteen jälkeen toimimuutokset vähenivät ja sairaanhoitopiiri jopa lisäsi uusia lähihoitajan toimia. Mutta nyt edellisvuonna tilanne on räjähtänyt käsiin päinvastaiseen suuntaan.

 

Miksi ei hyödynnetä lähi- ja perushoitajien osaamista kun heillä on sitä osaamista mitä tarvitaan? Näin tehdään naapurimaissamme ja heillä terveydenhoito on korkealla tasolla.

Kun säästöjä pitää saada aikaiseksi niin tehdään se sieltä mistä se voidaan tehdä ilman että joudumme karsimaan palveluita

 

Sote uudistus- elektiiviset leikkaukset

Vuonna 2017 tehdyn keskittämisasetuksen  johdosta anestesiaa vaativat leikkaukset on pitänyt siirtää keskussairaaloihin. Leikkauksia on voitu tehdä tämän mukaan vain sairaaloissa, joissa on ympärivuorokautinen päivystys.

 

Varsinais-Suomessa tämä on tarkoittanut sitä, että näitä leikkauksia on voitu tehdä pelkästään Turussa ja Salossa. Jonot ovat kasvaneet ja potilaita on juoksutettu ympäri maakuntaa. Tätä ei voida pitää hyvän hoidon mukaisena toimintana kun kyseessä on sairaat ihmiset, jotka ovat joutuneet ajamaan pitkiäkin matkoja. 

 

Uuden lakiesityksen mukaan sairaanhoitopiirit saisivat jatkossa ulkoistaa leikkauksia yksityisille, kunhan potilas on tarvittaessa siirrettävissä nopeasti jatkohoitoon yhteispäivystyksen.

Päätösvalta annettaisiin sairaanhoitopiireille ja tuleville maakunnille; haluavatko he hyödyntää yksityisiä toimijoita.

 

Mielestäni tämä esitys on epäonnistunut monestakin syystä.

 

Miksi ensin tehtiin asetus, jolla lakkautettiin toimiva leikkausjärjestelmä aluesairaaloissa vedoten siihen, että leikkauksia on nykyisellään liian vähän ja keskittämällä saisimme laadukkaampaa hoitoa potilaille?

 

Nyt tämä sama leikkaustoiminta oltaisiin valmiita antamaan yksityiselle palveluntuottajalle.

Miten heille riittää asiakkaita kun niitä ei riittänyt aluesairaaloille ja miten turvataan leikkauksen laatu, mikäli leikkauksia tehdään harvakseltaan?

 

Onko oikein, että mahdolliset komplikaatiot hoidatetaan sairaanhoitopiirin toimesta? Yksityinen ottaa leikkauksista vain tulevan tuoton eikä tarvitse kantaa vastuuta eikä riskiä lisäkustannuksista.

 

Varmaa olisi se, että leikkaustoiminta  olisi jatkossakin keskittynyt isompiin kaupunkeihin

Mistä kalantilainen valitsee missä hänet leikataan; siitä, että leikataanko hänet Turussa vai Salossa? Toisaalta tällä hetkellä hän ei saa edes valita missä hänetleikataan. Toimenpide tehdään siellä minne kutsu tulee.  

 

Vuonna 2017 tehdyn asetuksen nielin pitkin hampain. Asia selitettiin taitavasti ja totta se tietenkin on; mikäli leikkauksia tehdään harvakseltaan niin tällöin osaaminen ei ole sitä mitä se niillä toimijoilla missä suorituksia tulee enemmän. 

Toisaalta en voinut tehdä muutakuin hyväksyä tämä päätöksen, sillä itselläni ei ollut mahdollisuutta siihen vaikuttaa.

 

 Mahdollisessa valinnanvapaudessa on oltava mahdollisuus valita julkisen tai yksityisen toiminnan välillä. Potilaan tulee olla se, joka tuon päätöksen tekee. Kun kiireelliselle hoitoon pääsylle asetetaan aikaraja niin sillä poissuljetaan nykyiset aluesairaalat leikkaustoimintaa tuottavien toimijoiden joukosta pois

 

Palveluiden keskittäminen isompiin kaupunkeihin heikentää maaseudulla asuvien ihmisten mahdollisuutta osallistua aidosti palvelun valintaan. Näin maakunnan asukkaat asetetaan eriarvoiseen asemaan. 

Alasajettuja palveluita voidaan myös ottaa uudelleen käyttöön, mikäli jonot ovat kasvaneet liian isoiksi nykyisissä toimipisteissä. Virheistä voidaan oppia.

 

Vähintä mitä tämä uusi asetus pitäisi pitää sisällään olisi se, että julkiselle että yksityiselle tulee antaa samanlaiset mahdollisuudet tuottaa palveluita. Myös vastuu ja riskit  pitää jakautua sille taholle kuka leikkauksista on vastuussa.

Ensisijaisesti näkisin kuitenkin, että julkinen terveydenhuolto tulisi jatkossakin säilyä ja sitä tulisi myös kehittää 


Kiireellä tehdyt suunnitelmat ja päätökset eivät ole parhaita ja niitä tulee välttää. Tehdään kerralla hyvä uudistus, josta voimme olla myös tulevaisuudessa ylpeitä 

@projektiradikaali

Olen aina ollut urheilun suurkuluttaja

 

Olen monesti miettinyt mistä ihmisen mieltymykset kannustaa eri joukkueita ovat peräisin. Sanotaan, että joillakin ne tulevat äidinmaidossa ja joillakin ei vain syntyy muuta kautta.

 

 80 - luku oli jääkiekossa TPS:n hurjaa valtakautta. Mestaruuksia tuli ja ei ollut muuta vaihtoehtoa kun kannustaa Tepsiä kun lähi seudulla asui. 

Tämä kaikki kääntyi ainakin minun kohdallani seuraa vastaan. Aina kun joukkue hävisi niin aina oli hyvä olla. Kannustin aina Tepsin vastustajaa.


Tiedän melkoisen lapsellista, mutta lapsihan minä tuolloin vielä olin. Tästä kaikesta on kuitenkin jäänyt takaraivoon tämä sama ajatus; kunhan Tepsi ei vain voittaisi.

 

Nyt näkemykseni on muuttunut. Voihan toki ajatella, että olen kasvanut aikuiseksi, mutta kyllä tällä on ihan syynsäkin.

 

Olen seurannut projektiradikaalin toimintaa. Toimintaa jota tehdään lasten ja nuorten hyväksi. Tiedän vastaavanlaisia toimintoja on muillakin; vähän eri näköisiä ja eri laajuudessaan. Tämä vain  erottuu muista.

 

Projektiradikaalin toimintaa kun selvitti  niin taustalta löytyi TPS organisaatio. Mitä tekemistä jääkiekko organisaatiolla on tällaisen toiminnan kanssa? 

 

On todella hienoa nähdä, että urheiluseurat tekevät muutakin kun vain panostavat kilpaurheiluun. 

Tällainen toiminta on juuri sitä mikä pitäisi ottaa huomioon kun seurojen tuki asioita mietitään. 
Kaikenlainen urheilu on aina hyväksi, mutta se, että seura panostaa myös näin tärkeisiin asioihin osoittaa niistä arvoista mitä seuralla on.

 

Kiitos Projekti radikaali; asenteeni Tepsiä kohtaan on muuttunut. Toki tiedän että aikaisempi näkemykseni seuraa kohtaan ei ollut kovin vahvoilla kantimilla, mutta tämän se vaatisi, että näkemykseni muuttui. 

Nyt on ollut hienoa käydä katsomassa Tepsin pelejä ja samalla kannustaa joukkuetta, jolla arvot ovat kohdillaan. 

 

www.projektiradikaali.fi

 

Vastaanotolle odottavan potilaan aika on pitkä

Sain tänään olla potilaan asemassa Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin hammaslääkäri päivystyksessä. Käynti oli sekä helpottava mutta myös silmiä avaava.   Päivystykseen hakeudutaan soittamalla päivystysnumeroon. Hoitaja arvioi asiantuntevasti minun tarpeeni; olenko päivystyksen tarpeessa. Hoitajan pyytäessä henkilötunnusta huokaisin helpotuksesta; läpäisin testin, vaivani on riittävän akuutti ja pääsen hoitoon. Ennen kun puhelu katkesi hoitaja vielä totesi, että on hyvä varautua siihen, että ajat saattavat olla hieman myöhässä.

Ajattelin, että minua se ei haittaa, pääasia, että saan apua tuskaani.  

 

Vastaanotto sairaalaan astuessa oli asiallista ja hyvää. Odotusaula oli suht pieni siihen nähden, että osalla oli myös saattajat mukana. Siihen minä sitten istahdin, täytin potilastietoni ja jäin odottamaan.  Kärsivällisesti odottelin, tunti oli kulunut siitä kun aikani olisi ollut. Ohi kulkeva hoitaja sanoi Aho. Jep minä se olen. Hän otti esitieto lomakkeeni ja pahoitteli,  että ajat ovat hieman myöhässä. Vielä kestää hieman aikaa.

 

 Aika kului aivan liian hitaasti. Kolmen tunnin odottelun jälkeen tuli itku; kipu, nälkä ja väsymys teki tehtävänsä. Mietin, että minä olen 50 vuotias perusterve ihminen ja enkä enään vain jaksa sitä odottamista. Samalla mietin miten on niiden ihmisten kohdalla, joilla on ikää enemmän tai jo perussairaudet aiheuttavat omat haasteensa.  Tätäkö on Suomen laadukas sairaanhoito vuonna 2019? Tätäkö olemme olleet kehittämässä ja tästäkö olemme ylpeitä?   

 

Tässä kohtaan onneksi pääsin sisälle. Henkilökunta oli pahoillaan aikojen viivästymisestä. En voinut olla ihmettelemättä, että eikö päivystyksessä ole enempää henkilökuntaa, onko tilanne aina sama. Sanoin ymmärtäväni heitä, vika ei suinkaan ole heidän. Näin ihmisiä ei kuitenkaan voida hoitaa. Olivat fiksuja, väistivät taitavasti kysymykseni. Näin tekee jokainen hoitoalan ihminen. Miksi?  

Miksi ei voisi vain sanoa, että ikävä kyllä meitä ei ole enempää?   

 

Kyllä, sain avun. Kolmen tunnin odottelun, itkun ja 45 minuutin hoidon jälkeen en ikinä olisi voinut kuvitella että olisin tyytyväinen tämän päiväiseen kokemukseeni. 

 

Päättäjänä minä saan eteeni erilaisia suunnitelmia ja lukuja siitä miten sairaanhoitopiirimme palevelut toteutuvat. Tänään minä sain itse kokea, miten ne todellisuudessa toimivat. Näissä on pienoinen ristiriita olemassa.

 

Koettelemukseni jälkeen laitoin kyselyä eri tahoille siitä miten päivystys muulloin toimii. Vastaukset olivat lähes identtiset; viikonloppuisin tilanne on sama. Liian vähän henkilöstöä suhteessa hoidettaviin.  

 

Olen sitä mieltä, että jokaisen päätöksenteossa mukana olevan tulee käyttää niitä palveluita mistä ovat päättämässä. Se antaa aivan erilaisen näkemyksen palveluiden sisältöihin ja vaikuttaa sen myötä tehtäviin päätöksiin  

 

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin toimintaa ollaan viimeiset vuodet kehitetty hurjalla vauhdilla. Onko nyt kuitenkin vain käynyt niin, että kaiken tämän muutoksen keskellä on unohdettu se tärkein; potilas?